Voi vain taas kuvitella miten paljon tänä joulunakin on tullut lisää ihraa luiden ympärille.. Miten sitä oikein sortuukin mättämään niin paljon sitä ruokaa? Kinkkuakin meni se kymmenisen siivua per ruokailu ja lisäksi kaikki napostelut sun muut. Tälläkin hetkellä pitää häpeäkseni tunnustaa että tuossa vieressä on puolen kilon suklaarasia joka hupenee kovaa tahtia koneella istuessa. Vaikka ei mitään ylipaino-ongelmaa ole (ainakaan vielä) niin silti se ruokamorkkis aina iskee uuden vuoden jälkeen. Toisaalta taas kun mietitään ei ole syytä tuntea häpeää sillä jouluhan on vain kerran vuodessa ja minusta se ainakin on perhejuhlista parhain. Ihanaa syödä aina perheen kesken jouluateriaa. Ei silloin mietitä että "Paljonkohan tässä perunalaatikossa on kaloreita?" Sílloin mössätään ja kunnolla...

Ja sitä pallomahasta johtuvaa omantunnontuskaa voi lievittää suurilla uudenvuodenlupauksilla, ensi vuonna syödään terveellisemmin ja liikutaan solakaksi. Itse lupaan lopettaa tupakoinnin, tällä kertaa ihan tosissaan. Saa nyt nähdä miten tässä käy :) Yritys on ainakin kova. Ja ne joulugrammatkin lähtee aika tehokkaasti kun juoksee veren maku suussa alennusmyynneissä kaikenmaailman riepujen perässä, irvistellen lajitovereille jotka yrittää nyysiä juuri sen vaatteen minkä itse tahtoisit. Niinhän ne lapsetkin tahtoo hiekkalaatikolla aina sen lapion mikä toisella on.. Pitihän se lähteä sinne hulinaan mukaan, onneksi minulla sattuu olemaan erittäin luisevat ja terävät kyynärpäät niin ei jää toisten tallottavaksi. (Lisävarusteena korkokengät ovat varsin toimivat kun haluaa ympärilleen tilaa sillä kukaan tuskin tahtoo kipeää varvasta kesken kauppareissun) Ostin sievät nahkasaappaat ja kauniin juhlatopin ja nyt pitää sitten yrittää vähän pinnistellä mahaa sutjakammaksi että se ei pömpötä juhlissa ja muualla.

Ja tupakalle menon sijaan ennemmin reippaalle lenkille niin voi toivottaa tervetulleeksi sen freesimmän uuden vuoden..!