Voi vain taas kuvitella miten paljon tänä joulunakin on tullut lisää ihraa luiden ympärille.. Miten sitä oikein sortuukin mättämään niin paljon sitä ruokaa? Kinkkuakin meni se kymmenisen siivua per ruokailu ja lisäksi kaikki napostelut sun muut. Tälläkin hetkellä pitää häpeäkseni tunnustaa että tuossa vieressä on puolen kilon suklaarasia joka hupenee kovaa tahtia koneella istuessa. Vaikka ei mitään ylipaino-ongelmaa ole (ainakaan vielä) niin silti se ruokamorkkis aina iskee uuden vuoden jälkeen. Toisaalta taas kun mietitään ei ole syytä tuntea häpeää sillä jouluhan on vain kerran vuodessa ja minusta se ainakin on perhejuhlista parhain. Ihanaa syödä aina perheen kesken jouluateriaa. Ei silloin mietitä että "Paljonkohan tässä perunalaatikossa on kaloreita?" Sílloin mössätään ja kunnolla...

Ja sitä pallomahasta johtuvaa omantunnontuskaa voi lievittää suurilla uudenvuodenlupauksilla, ensi vuonna syödään terveellisemmin ja liikutaan solakaksi. Itse lupaan lopettaa tupakoinnin, tällä kertaa ihan tosissaan. Saa nyt nähdä miten tässä käy :) Yritys on ainakin kova. Ja ne joulugrammatkin lähtee aika tehokkaasti kun juoksee veren maku suussa alennusmyynneissä kaikenmaailman riepujen perässä, irvistellen lajitovereille jotka yrittää nyysiä juuri sen vaatteen minkä itse tahtoisit. Niinhän ne lapsetkin tahtoo hiekkalaatikolla aina sen lapion mikä toisella on.. Pitihän se lähteä sinne hulinaan mukaan, onneksi minulla sattuu olemaan erittäin luisevat ja terävät kyynärpäät niin ei jää toisten tallottavaksi. (Lisävarusteena korkokengät ovat varsin toimivat kun haluaa ympärilleen tilaa sillä kukaan tuskin tahtoo kipeää varvasta kesken kauppareissun) Ostin sievät nahkasaappaat ja kauniin juhlatopin ja nyt pitää sitten yrittää vähän pinnistellä mahaa sutjakammaksi että se ei pömpötä juhlissa ja muualla.

Ja tupakalle menon sijaan ennemmin reippaalle lenkille niin voi toivottaa tervetulleeksi sen freesimmän uuden vuoden..!

Sitä hieman mietiskelin tuossa pari päivää sitten koska opiskelijan rahoilla ei aivan mahdottomia ostella.. Mutta yllättävää kyllä en ole oikeastaan edes stressannut pakettien hankkimisen takia kuten edellisinä jouluina. Lähdin vain haahuilemaan kauppoihin ilman mitään ihmeempiä suunnitelmia että mitä kenellekin ostaisi ja tein kyllä loistavia löytöjä. Juuri silloin kun ei hiki hatussa epätoivon vimmalla yritä rääppiä lahjoja kokoon sitä sattuu kaikenlaista kivaa eteen.. Ostin viisi kirjaa, kaksi konvehtirasiaa, kolme sellaista "lahjapakkausta" joissa oli kynttilöitä ja koriste-esineitä ja vielä lisäksi mukaan tarttui joulukarkkeja, kaikki vieläpä samasta kaupasta. Yhteensä ostokset tekivät hieman yli 19 e ja sain viidelle perheenjäsenelle ja kolmelle ystävälle oikein sievät puketit. Eikä ollut mitään krääsää jota yleensä löytää halvalla vaan ihan laatukirjoja kuten keitto- ja runokirja sekä ne nätit koristeet.

Mukava huomata että vaikka lamasta paljon puhutaankin niin vielä sentään jostain saa hyvät joululahjat ilman että seuraava kuukausi pitää elää nuudeleilla ja kraanavedellä =)

Tylsällä luennolla istuessa sitä sattuu mietiskelemään vähän kaikenlaista :D Ajatus harhaili kesään ja kuumille hiekkarannoille. Ihan mieltä lämmitti kun vaan kuvittelikin mielessään kaikki ne lihaksikkaat komistukset joita rannoilla aina hyvällä tuurilla saa tiirailla. ;)  Leikittelenkin silloin tällöin ajatuksella kuumasta romanssista jonkun sellaisen hyvännäköisen ja kiihkeän adoniksen kanssa joka kohtelisi kuin prinsessaa ja osaisi todellakin käsitellä naista.

Aika hävytöntä varattuna neitokaisena kyllä edes ajatella tämmöisiä mutta eihän ne olisi salaisia päiväunia silloin jos kumppani niistä tietäisi, vai mitä? Etenkin kun oma mies ei ole ihan sieltä atleettisimmasta päästä vaan päinvastoin, kokopäivätoiminen sohvaperuna. (Lukuunottamatta tietysti töissäkäyntiä.) Ylipainoakin jo ihan reippaasti kun ei mitään liikuntaa viitsi harrastaa, juo vain kaljaa ja syö epäterveellisesti. Sitten vielä ihmetellään miten tämä läheinen kanssakäyminen on vähentynyt mutta minkäs teet kun meinaa litistyä toisen alle eikä partneri enää sytytä niinkuin ennen. Joten ei varmaankaan toisaalta ole ihme jos toiset miehet silloin tällöin kiinnostaa enemmän kuin se oma ihana möhömaha siellä kotona...

Ihana oli aamulla herätä auringonpaisteeseen ja ikkunasta näkyviin valkeisiin kinoksiin.

 Varsinkin kun ei ole koulua tänään niin voi koko päivän vaan löhöillä kotona verkkareissa :) Yleensä aina vihaan maanantaiaamuja ja ylipäätään kaikkia päiviä kun pitää herätä aikaisin sillä rakastan nukkumista ja varsinkin pitkälle aamupäivään kestäviä unia. Enkä varmasti ole ainoa. Kaikilla on aina kiire jonnekin ja hirveä stressi painaa päälle töissä ja koulussa eikä nukkumiselle jää tai jätetä tarpeeksi aikaa ja sitten ollaan kiukkuisia ja loppuunpalaneita, minä ainakin olen ihan hanurista jos en saa nukuttua tarpeeksi. Ja sitäpaitsi uni on välttämätöntä mielenterveydelle ja aivoille. Nukun siis hyvällä omallatunnolla mahdollisimman paljon vaikka silloin tällöin kuuluu paheksuttavan kun viikonloppuisin noustaan aina puolenpäivän aikaan ylös.. Eikä muka aikuiset tarvitse päiväunia, se on lasten hommaa. Kuitenkin vartin päikkäreillä jaksaa taas kummasti eteenpäin jos kovasti väsyttää ja itse ainakin nukun silloin tällöin päivisinkin. Jonkun mielestä tämä kaikki saattaa olla ihan täysin sontaa ja turhaa jeesustelua mutta antaa olla vaan, minäpä en ainakaan kärsi unenpuutteesta.

Hauskaa ja virkeää työ/koulupäivää kaikille ja muistetaan nauttia kauniista talvisäästä.